Tämä on isäni, paappani ja minun tarinani.

Saanko varastaa huomiosi hetkeksi? Tämä ei ole pelkkä yritysesittely, tämä on minun perheeni, minun, Isäni ja Paappani tarina.

Kaikki alkoi Jurvasta, pienestä etelä-pohjalaisesta pitäjästä vuonna 1963. Paappani Eero teki päätöksen: hän myi lehmänsä, muutti navetan verstaaksi ja alkoi tehdä huonekaluja monien muiden jurvalaisten tapaan.

Istumme isäni kanssa iltaa ja mietimme yrityksemme vaiheita. Isä muistelee lapsuutensa varhaisia maanantaiaamuja, joina hän ja sisarukset huiskuttivat kotipihassa koppiauton loittoneville perävaloille. Paappa siinä kiirehti huonekalukaupoille ympäri Suomea takakontti täynnä sohvia, tuoleja ja piironkeja. Aikana, jona harva kauppamies uskalsi Vaasaa pidemmälle, Paappa haki inspiraatiota työhönsä Kööpenhaminan messuilta asti.

Hän perusti yrityksen ja kulki omia polkujaan, kuten Isä ja minä hänen jälkeensä.

Isä jatkoi Paapan aloittamaa työtä ja kiersi sohvien kanssa niin ikään ulkomaita myöten, jossa hyvästä laadusta maksettiin mielellään. Sillä välin minä leikin Jurvan tehtaan vanuvarastossa.

Päätin 15-vuotiaana, että tästä tytöstä tulee muotoilija. Teini-ikäisen haave kävi toteen, kun pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun. Opintojen ja työkokemuksen karttuessa heräsin huomaamaan sen, minkä Isäkin oli havainnut: surullisen moni pohjalainen huonekaluverstas on joutunut laittamaan lapun luukulle.

Molempien meistä on vaikea ymmärtää, miksi maailman paras laatu ei enää myy. Emme halua lähteä hintakilpaan automarkettien kanssa, mutta voimme siirtää pohjalaisen vaatimattomuuden hetkeksi sivuun ja vannoa tarjoavamme lujaa laatua ja hyvin suunniteltuja tuotteita. Pohjanmaalla sanotaan, että ”Puu se on Jurvalaasille muavaaluvahaa”, ja sitä se on myös meille.

Kun minä, Isä ja Paappa asetumme kuvattavaksi Jurvan pellolle, on tunnelma juhlallinen, vaikka maajussit suorittavat arkisia kevätkylvöjään aivan vieressä. Paappa on ollut vaikeasti sairaana jo pitkään, enkä ole ensin varma, ymmärtääkö hän, miksi kuvaustilanne on järjestetty. Kun kuvaaja pyytää Isää ja Paappaa katsomaan minuun, näen Paapan pyyhkivän kyynelen silmäkulmastaan; hän ymmärtää.

Emme aio luovuttaa haastavinakaan aikoina, vaan otamme ylpeinä paikkamme laadukkaan puuseppäperinteen uudistajina ja jatkajina.

Annaleena ja Jari
Hakola Huonekalu

Katso videomme